Lämpöerokriisi

Hitto täälä on kuuma!

Heräsin kaksikymmentä yli yhdeksän. Olin aivan helvetin väsynyt. Kaksi viime yötä mennyt valvomiseksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna, kuka tietää missä olisin nyt jos olisin päättänyt nukkua. Minä siitä niin tykkän ja osaan sen todella hyvin. Jopa liian hyvin.

Heräsin siis miltei puoli kymmeneltä. Avasin silmät, mutta ummistin ne samantien. Silmiä särki aivan suunnattomasti. Kurotin yöpöydällä pärisevään puhelimeeni ja katsoin kelloa. Havahduin välittömästi helvetinmoiseen kiireeseen. Munhan piti aloittaa tänään puoli kymmeneltä!

Mitä ihminen tapaa yleensä tehdä, jos huomaa olevansa myöhässä? Tai ainakin myöhästymässä. Ja nyt puhutaan siis siitä, että herätessäsi käytössä on aivan minimiaika johonkin sovittuun. Olin töissä Palosaaren kotipitsassa siihen aikaan kun asui vielä keskustassa. Oli enemmänkin tapa kuin poikkeus, että heräsin sen vajavaiset viisitoista minuuttia ennen työvuoroni alkua. Siinä kiireessä ja puolittaisessa paniikissa nyhtäisee yleensä päälleen ensimmäiset  vastaantulevat vaatteet ja suurinpiirtein aamulenkiksi juoksee töihin. Tänään tein sen saman. Vedin päälle eilisiltana käytössä olleet puman verkkarit ja vihreän hupparin. Lähdin kävelemään ovellepäin kun huomasin sivusilmällä peilistä itseni. Totesin siinä itselleni että "Ei vittu, et sää pysty". Tajusin että on ensimmäinen päivä. Mitä sieläkin ajatellaan jos marssin paikalle myöhässä näyttäen samaanaikaan ryytyneltä juopolta joka kävi intersportista hakemassa alennusvaatteita? Vaihdoin nopeasti tyylin höntsäurheilijasta puolityylikkääseen lookkiin. Vaihdoin haaleanruskeat chinot sekä harmaan neuleen. Kuitenkin, taas sivusilmäliike peilin kohdalla ja huomasin hiukset. "Ei jumalauta.." - tuijotin hetken peiliin järkyttyneenä. Tiedättekö kun nukkuu niin hiukset ovat rasvaiset? Tiedättekö sen kun valvot kaksi yötä, etkä käy suihkussa kokoaikana. Et edes silloin kun pääset perille. Tuijota nyt itseäsi siinä peiliin ja yritä parhaasi mukaan pitää itsesi koossa. Edes petolinnun perse ei näyttänyt yhtä järkyttävältä, mutta aika loppui kesken enkä tosiaan jaksanut nähdä edes vaivaa hiusten eteen. Olkoon miten ovat.
Avasin oven joka sitten lennähti voimalla seinään. Siellähän tuulee aivan suunnattomasti. Toinen tehtävä oli vetää ovi kiinni perässä. Ei siinä kohdin enää paljoa naurattanut, mutta parempi tämä kuin suomi ja -30 asteen pakkaslukemat! Helppo on itseään tuudittaa ajatuksella kun tulee pieniä vastoinkäymisiä..
Työpaikalle on tästä residenssiltä vajaat 10m, mutta pitää kiertää ensiksi tien kautta, jonka jälkeen kävellä hotelliaulan läpi, jonka jälkeen portaat alas, jolloin kulkea ovesta, kävellä loivasti pystysuuntaan koottu puinen kävelytie jonka jälkeen on jo pitkälti määränpäässä. Enkä edes myöhästynyt!
Ensimmäinen työpäivä on kaksiosainen.  Olin aamulla puoli kymmenestä yhteen, jonka aikana mulle opetettiin kaikki päätehtävät. Eihän se mitään ydinfyysiikkaa ole, mutta olihan siinä opeteltavaa. Työ tekee mestarin, tapaavat sanoa. Aika näyttää tuleeko tästä mitään.
Kävelin eilen myös hieman rantoja pitkin sekä kiertelin kauppoja. Samat naamat vieläkin töissä, jotka palvelivat meitä myös joulukuussa 2011. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin kun kävelin läpi paikallisen ostoskeskuksen nimeltä Kasbah. Ohitin lukuisat härpäkekaupat kunnes näin pelihallin, joka tuotti nostalgisen värinän perseeseen. Tarkentaakseni vähän mistä on kyse, tein pelihallissa silloin kovan ennätyksen koripallopeliin, jossa täytyy vain yksinkertaisesti heittää tietty määrä pisteitä aina kierrosta kohden. Kone oli samalla paikalla kuin silloinkin ja lähestyessäni levitin hymyni ja purskahdin nauruun, sillä koneessa luki VIELÄKIN, kahden ja puolen vuoden jälkeen nimeni ykkösenä.  Eikö kukaan tässä turistirysässä ole vielä rikkonut ennätystäni?! Koitin peliä kertaalleen ja jäin kolmensadan pisteen päähän ennätyksestäni, joka vastaa siis reilua sataa viittäkymmentä koria. Mietin siinä että miten helvetissä olen voinut tehdä noin kovan ennätyksen ja nyt jäädä noinkin kauas. Muistin että olin silloin varastanut viereisestä pelistä kolme lisäpalloa, joten käytössäni oli kuusi palloa sen tavallisen kolmen sijasta. Onkos ihme ettei kukaan ole rikkonut ennätystä?!
Kello on täällä suomen aikaa kaksi tuntia jäljessä. Kaksiosaisen työpäiväni toinen osa alkaa kuudelta ja kello on täällä nyt puoli. Aurinko porottaa vieläkin täydellä lämmöllä, mutta tatuoinnin takia pysyttelen ainakin vielä sisällä. Kyllähän moni nyt tietääkin, että rusketun nopeasti ja jos täällä olen vaikkapa pääsiäiseen asti, niin uskoakseni rusketun siinä ajassa aivan tarpeeksi.
Täältä tähän. Lisää myöhemmin!
ps. toivotan välinpitämättömimmät terveiseni vaasan keskussairaalan keittiölle. Tarkoitan siis lämpimimmät, tietenkin! Onko vaasassa kylmä ja kiristääkö pipoa?
Ei muuta!
Jani