Saksalaisvivahteisen tukkukaupan yliarvostuneisuus

Tänään heräsin hirveään katkuun. Tuoksu, jos sitä voi sanalla sanoa, oli hyvin kitkerä ja aiheutti osakseen oksennusrefleksejä. Siinä hetken aikaa koitin painaa tyynyä naaman etupuolelle, jotta voisin jatkaa uniani ilman mukaankuulumattomia döfiä. Niille, jotka eivät vielä ole kokeilleet nukkua tyyny kiinni nenässä, niin älkäähän kokeilkokkaan, happihan siinä aikanaan loppuu.

Nousin sitten hieman ennen kahdeksaa, joka on tosin tämän viikon ennätys, sillä olen aiemmin herännyt viimeistään seitsemältä. Kävelin ympäri asuntoa etsien katkun aiheuttajaa, sitä kuitenkaan löytämättä. Mutta huomasin siinä kierrelleskellessäni, että asunto oli muuttunut taas vaihteeksi pahasti poikamiesboxia muistuttavaksi epäsiistiksi lääväksi. Mutta koska olen mies, olen heikohko siivoamaan, kuten kaikki, varsinkin naiset, osaavat olettaa.  Tosin puolustuksekseni sanottakoon, että aloitin kyllä siivoamaan, kunhan olin eka tyydyttänyt virtuaaliset tarpeeni facebookissa. Ja tästä ei sitten muovata mitään kaksimielistä!

Mietiskelin, että miten siivoan vähän, mutta saan sen näyttämään paljolta. Huomasin että pulloja oli kertynyt eripuolille asuntoa. Pääosin Lidlin palautuspulloja, mutta koska lähin kauppa on S-market, johon matkaa on vajaat 200m, niin ihan ymmärrettäväähän se on, että ei sitä jaksa vaivautua 500m päähän palauttaa muihin kauppoihin sopimattomia palautuspulloja.
Ulos katsomatta päätin sitten lähteä liikenteeseen. Tapanani on kyllä pukeutua hyvin talviseen varustukseen, vaikka tämä niinsanottu talvi on kaikkea muutakuin suomalaiselta talvelta voisi odottaa. Mutta avattuani ulko-oven valahti lunta sisään ovesta. Oli tullut lunta, ja sitä oli tullut aivan vitusti. Tai no, ainakin lumet oli kolattu juuri ulko-oven eteen.
Talvikenkiähän en omista, sillä en paljoa niistä perusta, mutta voin sanoa että niissä kinoksissa mielummin kävelee sisävuoratuilla tossuilla kuin reikiä täynnä olevilla converseilla. Se on yhtä järkevää kuin panisi suuhunsa hehkulampun, tunkisi perseeseensä sähköankeriaan ja odottaisi, milloin välähtää.
Luojan kiitos matkaa oli vain 500m!

Kävelin sitten Lidliin, jossa yllätyksekseni huomasin, että pullonpalautuspisteessä ei ole ketään. Napautin lumet pois kenkien päältä ja nostin katseeni, vain huomatakseni tekstin "Palautusautomaatti täynnä, henkilökunta kutsuttu". Siinä sitten vain itsekseni hymähdin ja jäin odottelemaan. Odotin noin viisi minuuttia kunnes tilaan tuli toinen luontoasuojeleva ihminen palautuspullojensa kanssa. Molemmat nököttivät omien palautuspisteidensä edessä, kunnes miltei hetiperään tuli kolmas pullonpalauttaja. Koneissa vieläkin vilkkui sama teksti. Samaan aikaan kaupan puolelta kuuluu ilmoitus "Kassoille tarvitaan henkilökuntaa"- joka antoi ajatuksen, että tässä voi mennä vielä hetki. Minuutti tästä niin kuuluu ilmoitus "Kassalle odotetaan esimiestä"- joka taas sysäsi valmiiksi kuumaan tilaan lisää odottamisen iloa. Taas kului muutama minuutti, jolloin kuului jotain epämääräistä ääntä toisesta palautuspisteestä. Siinä hetken aikaa vilkkui vielä valo, jonka jälkeen toisena tilaan tullut asiakas pääsi palauttamaan pullonsa. Arviolta kolme pullonpalauttajaa pääsi palauttamaan pullonsa, ennenkuin ovesta tulee lyhyt, hyvin kiukkuinen myyjä, joka toteaa "Ei tää vaan vittu toimi"- ja laittaa kyltin palautuspisteen kohalle, jossa lukee, että huoltaja on kutsuttu. Tässä vaiheessa ilokseni kuulin, että eräs hyvin ystävällismielinen ulkomaalaistaustainen mies sanoi " voit mennä ennen mua kun olit täälä ennen mua"- johon vastasin, että "ei tarvitse, ei mulla kiire ole"- joka oli totta, eihän siinä kiire mihinkään ollutkaan. Kiltisti siinä sitten käppäilin jonon perällä, joka kuitenkin veti kovin nopeasti. Olin neljätenä, kun huomasin että juuri vuorossa ollut palauttaja työnteli aika kiukulla pulloja koneeseen. Mittarissa oli lukema 18,25e kun kaveri painoi nappia. Hirveän aggressiivisen oloinen kaveri riuhtaisi kuitin koneesta ja arvatkaapa repesikö kuitti, ja repesikö kuitti juuri viivakoodin kohdalta. Rupesi melkein jo pelottamaan, kun siinä itseänikin pidempi honkakaappi rupeaa korottamaan ääntään. Samaan aikaan palautusvuorossa oleva toinen ulkomaalaistaustainen mies palauttaa pulloja, mutta on kovin hidas. Niin ja unohdin mainita, että kaveri otti kuitin ulos jokaisen palautetun esineen jälkeen. Aluksihan tuo vain nauratti mutta siinä vaiheessa kun pulloja on uskottavasti ainakin viisitoista jo palautettu niin alkoi huumori loppua.  Tästä kuitenki päästiin eteenpäin ja pääsin itse liikkeen puolelle. Tosin kaksikymmentäviisi minuuttia liikkeeseen saapumiseni jälkeen.

Huomasin mainoksen jossa mainostettiin "5pkt nuudeleita 1e". Päätin sitten ostaa kertaheitolla 15pussia nuudelia. Kassalla sainkin ihmetellä kun hinta olikin sen kolmen euron sijasta 12e. Totesin vain että "5ps 1e, eikö vaan?" Mutta mies oli ulkomaalaistaustainen, eikä ymmärtänyt mitä sanoin. Mies sanoi uudestaan "kaksitoista euroa"- johon sanoin taas edelläkerrotun viisun. Mies painoi nappia ja kuului tuttu "Kassalle odotetaan esimiestä"-lause kaiuttimista. Tässä vaiheessa rupesi jo vituttamaan. Yksinkertainen kolmen minuutin kauppareissu on muodostumassa ylipuolituntiseksi halpatavaran paskamyrskyksi. Siihen sitten joku toinen mies käveli paikalle ja kysyi ongelmaa. Myyjä kertoi että olin ostanut viisitoista pussia nuudelia mutta en suostu maksamaan. Hymähdin siinä tekopyhästi ja totesin hyvin epäsiveellisesti "mitä vittua?"- puolustan itseäni nyt siinä suhteessa että olen hyvin pitkäjänteinen sekä kärsivällinen, varsinkin tälläisissä asioissa, mutta puoli tuntia talvitakki päällä, varpaat jäässä ja ostamassa jotain minkä ei uskoisi aiheuttavan minkäänmuotoista kalabaliikkia, on selvää että jossain vaiheessa alkaa nyppiä. Kerroin kuitenkin tilanteen esimiehelle hyvin yksinkertaisesti. Hintakin saatiin oikeaksi, mutta koin asiakseni antaa muutenkin palautetta, jota en siis koskaan tee julkisesti. Kerroin esimiehelle minkälaisen urakan olen joutunut näkemään vain muutaman tähteellisen palautuspullon takia. Myötätuntoisesti esimies pahoitteli asiaa ja lupasi tehdä asialle jotain, kun taas puolestaan myyjä otti viimeisen nuudelipussin ja läimäisi sen liukuhihnaa pitkin niin kovalla vauhdilla että se kimposi toisen nuudelipussin kautta lattialle. Sanoin vain että "Sä varmaan haet mulle uuden?" - jonka jälkeen kuulin ehkä viimeiset sanat mitä tulen koskaan Lidlissä kuulemaan. "Hae ite". Siis voi jumalauta siinä nyppi aivan huolella. Sieltä hain sitten kiltisti uuden pussin. Alistuin kohtalooni niin sanotusti, mutta ei voi olla noin huonoa palvelua. Ei vaan jumalauta voi.

Muistan ku Lidl tuli Vaasaan. Se oli sellainen hieno ja halpa paikka mistä sai vaikka mitä puoli-ilmatteeksi. Nykyään se on paikka josta haetaan ruokaa jollei rahat riitä muualle. Toisaalta, en yhtään ihmettele jos asiakkaat välttävät siellä käymistä asiakaspalvelutaidon puutteen vuoksi.

Iso miinus. En suosittele. Tästä lähin palautan Lidlin pullot viereiseen S-markettiin ja itken kassalla kuinka kone hylkäsi kaikki pullot.

Ei muuta.

Ps. Lukijoille tiedoksi, että olen tehnyt facebookkiin sivun, jossa julkaisen kaikki blogitekstit. Alan myös kuvaamaan videoblogia. Kesällä tosiaan painelen naapurimaahan, ja lisäilen reissusta useita videoita sekä kuvia. En pakota tykkäämään, päätös on omissa käsissänne. Pikemminkin vain pyydän.
Sivulle pääsette alla olevasta linkistä:
www.facebook.com/kuskinpaivakirja