Jani-Espanja-Jani-Sanakirja

Ei ollu kovin häävi palata takasin. Ei alkuunkaan. Ei pelkästään sillä, että mulla sattui olemaan yölento, vaan myös sillä, millanen mun lento oli. Ennekaikkea siis tämä niinsanottu kylmyys tappaa mua sisältäpäin.

Kaksi ja puoli mahtavaa kuukautta Espanjassa takana. Ne ihmiset, ne huikeet ja sydämelliset ihmiset keneen mä sielä tutustuin teki siitä mahtavan. Ne mahtavat  ihmiset teki myös mun paluulennosta todella paskan. En nimittäin millään halunnut lähteä, mutta pakko oli. Oli hieno tupnne kävellä ulos lentokoneesta sortsit ja hihaton paita päällä. Ei puuttunut enään kuin läpsyt jalasta! Vitun turistit mä sanon.


Kirjoittelin tuossa viimeksi kuukausi sitten. Vannoin pikkurilli pystyssä katsoen kohti korkempaan tahoonettä jätän alkoholit ja muut päihteet pois kokonaan. Toimiko se? No ei vittu alkuunkaan! Puolustukseni sanon kuitenkin, että onnistuin kuitenkin olemaan kolmetoista päivää ilman mitään. Se oli hieman outoa, koska olinhan mä sentään kanarialla. Vapaapäivä kanarialla oli vielä oudompi, jos se sattui osumaan tuohon kolmeentoista päivään. Oli hieman hankalaa keksiä tekemistä...  Katsokaas kun, mulla on ongelma. Sen kanssa pystyy kyllä elämään, mutta se hankaloittaa a
sioita suunnattoman paljon. Tai itseasiassa kaksikin asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että jos päätän jotain, se ei koskaan pidä.  Koita siinä nyt sitten keksiä polkupyörä uudelleen. Ei oo hääviä mullakaan!

Mun kirjottaminen on muuten nykyään tällästä kolme riviä aiheesta sipuli, jonka jälkeen kuusi riviä aiheesta puuaita. Vaikee löytää mitään yhtäläistä, pidempää tekstintynkää, mutta tässä yksi tapahtumarikas illanistujaisilta Kanarialla.

Istuskelin apilaniityssä juomassa silloiseen tyyliini vettä, kunnes parin penkin päähän istahti muutaman vuosikymmentä vanhempi mies. En siinä vaiheessa vielä noteerannut miehen läsnäoloa mitenkään, kunnes hajuaisteihini kolahti aivan kaamea döfä. Jos sitä hajua pitää kuvailla, niin kevyt oksennuskusipaska. No, mies istuskeli siinä ja huuteli Jennalle tiskin toiselle puolelle kaikenlaista. Mies oli niin humalassa ettei muistanut edes hotellinsa nimeä. Kuitenkin, pienen kaivelun jälkeen mies muisti hotellinsa mutta oli hukannut avaimensa. En tällä kertaa jäänyt kummemmin kuuntelemaan vaan jatkoin matkaani yläkertaan Flanagans- nimiseen irkkubaariin.  Siellä istuskeltuani suuremman tovin ryntäävät ihmiset yhtäkkiä ikkunalle. Ihmettelin siinä aikani kunnes itsekin siirryin ikkunalle katsomaan mitä siellä tapahtuu. Joku mies oli kaatunut ja kysyin tarjoilijalta että minkämaalainen mies mahtaisi olla. Vastaus ei sikseenkään yllättänyt kun mies oli suomesta. Päätin mennä alas auttamaan miestä ja päästyäni miehen luo aiempi döfä oli vielä karmivampi. Mies oli kaatunut viereisen irkkubaarin edustalle ja on sanomattakin selvää ettei häntä haluta siihen makaamaan. Yritimme siinä Patrick's baarin omistajan kanssa saada miestä liikkumaan mutta mies vain makasi maassa mumisten vastauksia laidasta laitaan. Aikamme siinä kuuntelin mitä miehellä oli sanottavanaan kunnes otin miestä takaapäin kainaloista kiinni ja yritin nostaa. Ensinnäkin, mies oli yltä päältä tässä kyseisessä oksennuskusipaskassa. Siis kauttaaltaan. Heti saatuani otteen myös irroitin sen. Yritin verbaalisesti saada miestä nousemaan ja liikkumaan. Ei millään. Meni monta minuuttia ennenkuin mies edes silmiään räpäytti. Vartin päästä mies kuitenkin nousi ja lässähti samantien lähimpään tuoliin. Kohdassa missä mies makasi oli märkä läikkä. Ei rahaa, ei avaimia, mutta nimi oli Reijo. Näillä faktoilla on vaikeaa saada miestä mihinkäänpäin. Aloitin kuitenkin pienimuotoisella uhkailulla poliiseista, koska se näytti olevan ainut keino millä miehen sai reagoimaan. "Ei täsä mittee polliisei tarvii, relaa ny hei"- mies mumpelsi. Sain miehen verbaalisin avuin pois Patrick'sin terassilta sen vieressä kulkevan kävelykadun kivipenkille istumaan. Ajattelin että mun hommat on nyt tehty, voin mennä takasin sisälle. Morjenstin miestä vielä kertaalleen ja kapusin takaisin ylös, repien kellon kädestä ja miltei juosten suoraan vessaan pesemään käsiä. Tämän session jälkeen käppäilin tyytyväisenä, päivän hyvän työn tehneenä takaisin penkille, kunnes katsoin takaisin kadulle. Siinä mies nökötti tuhannen tupakeissa, tajuamatta että jollei pian saa apua niin taskusta häviää kaikki puhelimesta lompakkoon asti. Siis kun, Inglesissä on yöaikaan mustia niinsanottuja prostituoituja (yleisempi sana olisi HU**A, mutta yleisen siveellisyyden pysyttäköön edellämainitussa) jotka avokätisesti jakavat palveluitaan yksinäisille miehille jotka tallaavat kadulla pimeyden laskeutuessa. Yksi näistä hirmulaisista olikin jo päätynyt miehen viereen. Itse likipitäen ryntäsin takaisin ulos ja lähestyessäni onnellista pariskuntaa sanoin naiselle hieman kovemmalla äänellä, että hän on minun isä, jätä rauhaan. Nainen hymyili sillain, jos pitää kuvailla, niin puoliksi sarkastisesti ja puoliksi asenteella "Painu vittuun"- mutta itsehän en jättänyt. Kumarruin miehelle, ja sanoin hyvin rauhalliseen sävyyn, että nyt kannattaa uskoa mua, sä et halua jäädä tähän. Mies nosti päänsä ja sanoi että haista sinä mukula paska, johon vastasin, että se on mulle ihan sama ryöstetäänkö, raiskataanko ja hakataanko sut, mutta jos sä haluat välttää mitään noista, niin sinuna suotuisin kuuntelemaan mitä mä sanon. Siinä vaiheessa mies ikäänkuin nöyristyi. Nosti jälleen sekavan katseensa ylös ja sanoi että mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Sanoin että lähdet kotiin. Tiesin kyllä että mies ei tuossa kunnossa pääse mihinkään taksiin, sillä mies oli päästänyt luultavimmin paristi allensa, molemmat lastit. Ja koska tiesin, että hotelli on pitkän matkan päässä, niin en ajatellutkaan saattavani miestä hotellille asti, vain siihen asti, että olisi hänenkinlaisensa miehen turvallisempaa kävellä tyylillä "askel eteen, kaksi taakse, yksi yläviistoon vasemmalle ja kolme sivulle ja taas yksi eteenpäin". Mies nousi penkiltä käyttäen varmaan jokaista lihasta jonka hän massiivisessa ruumiissaan omisti. Kömpi ensimmäiset kolme askelta pitäen penkinreunasta kiinni, pysähtyi ja huokaisi. En tahtonut jäädä arpomaan lottonumeroita saatika heittämään smalltalkia miehen kanssa, joten sanoin epätyypilliseen tapaani miehelle, että nyt sä vittu liikut eteenpäin, mulla ei oo koko iltaa aikaa odottaa. Mies huusi takaisin jotain, pitäen katseen tiukasti maassa. Mies ponnisti käsillään itsensä suoraksi ja oli horjahtaa itseenipäin jolloin refleksinomaisesti tarrasin miehestä kiinni ettei hän kaatuisi. Huono idea. Välitön märkyys osui käsiini ja oksennus kurkkuuni. Tönäisin miehen äkkipikaisesti takaisin, tajuamatta että mieshän kaatuu. En tietenkään halunnut että mies kaatuu, mutta what can you do. Viina on viisaiden juoma, ei hänen. Mies kuitenkin kaatui maahan, suojaten päänsä. Mies huusi maasta kaikkea "Vitun pentu" aina "Tapa ittes" asti. En jaksanut välittää, mutta silti omatunto ei antanut periksi. Nostin miehen jälleen kerran maasta ja mies otti kaksi hyyyyvin pitkää askelta eteenpäin, tai ainakin omasta mielestä, jolloin hän nojautui puuhun ottamaan hieman lisähappea. Ainoa valttikorttini millä sain mieheen vapinaa ja askelta toisen eteen oli se, että otin itse muutaman askeleen kohti irkkubaaria sanoen "Emmä jaksa, koita pärjätä" johon mies aina vastasi että okeiokei mä kävelen. Tuotakin taktiikkaa sain käyttää varmaan nelisen kertaa, ennenkuin päästiin taksitolpalle asti. Siitä vielä muutama satametriä niin oltaisiin niinsanotusti turvallisilla vesillä. No, mitä mies päättää tehdä. Hän nojaa liikennemerkkiin, avaa vetoketjun ja kusee siihen. Samaanaikaan katson myötähäpeän vallitessa oikealle, josta näen kolmen poliisin kävelevän kovaa vauhtia kohti miestä. Siinä vaiheessa päätin että tässä sopassa en halua olla osallisena. Lähdin kävelemään takaisin ja miehen kohdalla sanoin hänelle "Tsemppiä, mä yritin"- jolloin mies katsoo poliiseja ja toteaa vain "Voihan vittu".
Poliisit nappaavat miestä käsistä ja työntävät seinää kohti. Pamppu esiin ja pari kertaa pakaran alapuolelle. Minkäs teet, mä yritin kaikkeni.

Oli kanarialla paljon hyvääkin. Monia turisteja joihin tutustui, mutta uskoakseni parhaat turistit olivat Äiti ja Tytär, eli Kaisla ja Charlotta. Ei siis todellisuudessa olleet äiti ja tytär, mutta koska jossain vaiheessa iltaa "äiti" källäsi miestä nimeltä Jartsa lähti käyntiin oikea kunnon kusetus. Taitaa Jartsa vieläkin uskoa siihen. Sille miehelle sai nauraa kyllä suunnattomasti, mutta mies sentään tarjosi meidän porukalle kolme prikallista minttua, yrittäen ostaa mamin rakkautta. Ihan semisuloista, mutta jossei tykkää mintusta, ei kannata ostaa sitä kolmea prikallista. Mutta jos Amexilla leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Se kaveri ei kestänyt, hukkasi puhelimen ja löysi morkkiksen. Voi hyvä luoja, koittaisi päättää!

Kiitos Martin, Erno, Sara, Annukka, Michelle, Xavier, Veera, Laura, Linnea, Mirkku, Ripa, Samuli, Roope, Joni, Markus ja monet, monet muut, jotka teitte tästä elämäni parhaan kokemuksen!

Ei mulla muuta.

ps. Voi vitun turistit!

Sincerely yours
Jani