Auto lipuu vastaantulevien kaistalle. Kuski nostaa päätään, mutta vain pyyhkiäkseen viimeiset kyyneleet poskeltaan.
Sami luistelee siniviivan yli, harhauttaa puolustajan ja syöttää maalin kiekon maalin kulmalle lipuneen joukkuekaverin lapaan joka ujuttaa kiekon maalivahdin selän taakse. Yleisön seassa istuu Samin vaimo Anu ja poika Miro sekä tytär Elli. Sami nostaa kätensä voiton merkiksi perheelleen.
Pukukopissa voittomaalin tehnyt Tero ylistää Samia muille joukkuelaisille. "Tämä kaveri on itsekyyden pahin vihollinen"- hän kertaa. "Lähdetkö vielä kaljalle?"- Tero utelee. "Ei millään pysty"- Sami vastaa. "Perhe odottaa sankaria kotiin, jos tiedät mitä tarkoitan"- hän vitsailee. Nopeat high-fivet muutamien joukkulaisten kanssa ja Sami lähtee tyytyväisenä kotimatkalleen.
Seuraavana aamuna kahden lapsen perheenisä herää aina yhtä ärsyttävään herätyskellon ulinaan. Sen hän sai edesmenneeltä isoisältänsä, eikä hän millään tahdo heittää sitä pois. Samaanaikaan Anu-vaimo kiroaa kellon, koska hänen pitää herätä vasta kahden tunnin kuluttua. Sami nousee vaivihkaan vuoteesta ja siirtyy keittiöön keittämään itselleen kahvia. Hän napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja lähtee noutamaan päivän sanomalehteä postilaatikosta. Ulkona on tullut pyryttäen lunta ja pakkastakin on lähemmäs toistakymmentä astetta, mutta Sami kävelee pelkkä kylpytakki päällään hyiseen ulkoilmaan. Hetken kuluttua hänen maailmansa pysähtyy hetkellisesti. Sami kävelee järkyttyneenä takaisin sisätilan lämpöön ja istuu pöydän ääreen levittäen sanomalehden sen päälle. "Teollisuusjätti lopettaa". Hän lukee tekstiä suu auki ammenneena. Hän tajusi juuri että tänään hän työskentelee viimeistä päivää kyseisessä paikassa. Yli kymmenen vuotta hän on edustanut yhtä suomen suurinta sähköisen logistiikan yritystä ja nyt kaikki tulee loppumaan. Alun järkytyksen jälkeen hän etsii matkapuhelimensa ja yhdistää esimiehelleen. Puhelin tuuttaa tuuttaamistaan, eikä kukaan vastaa. Hän tietää että nyt asiat ovat huonosti. Mutta mitä hän ei tiedä, on se, että asiat tulevat menemään vielä huonommin. Paljon huonommin.
Juotuaan aamukahvinsa hän pukee päälleen häntä monta kertaa palvelleen kalliin puvun päälleen, tiedostaen sen olevan viimeinen kerta. Hän vilkaisee vielä lähtiessään sanomalehden otsikkoa viimeisen kerran. "Voiko tämä olla totta"- hän mumisee. Hän sulkee oven perässään ja suuntaa autolleen. Vanha vuoden -95 Toyota Corolla, jota on sittemmin kunnostettu monen monta kertaa ei ota käynnistyäkseen. Hän soittaa hyvälle ystävälleen Terolle, joka pelaa samassa joukkueessa harrastelätkää, kysyäkseen voiko häneltä saada kyydin töihin. "Mitä helvettiä sä tähän aikaan soitat? Tiedätkö paljonko kello on?" - Tero ärisee. "Voitko heittää mut töihin? Oon aika todennäköisesti saanut potkut, jos lehteen on uskomista."- hän latelee. "Mitä.... Anna mulle viis minuuttia niin oon teidän edessä"- hän lupaa. Reilun kymmenen minuutin kuluttua hän kaahaa paikanpäälle. "Sä oot myöhässä"- Sami heittää. "Hei tää on vuoden -92 Nissan sunny. Tajuatko mikä tuuri sulle kävi että tää edes käynnisty?- hän kuittaa sarkastisesti. Matkalla Sami kertoo mistä on kyse.
Perille päästyään Sami kävelee työpaikan isoista ovista sisään. Missään ei ole ketään.
Hän kävelee hissille ja nousee neljänteen kerrokseen, jossa hänen esimiehensä konttori sijaitsee.
Ei aikaakaan hissiltä, kun hänen esimies kävelee kapealla käytävällä vastaan. "Olen pahoillani, en tiennyt tästä"- esimies kertoo masentuneena. "Ne irtisano meidät kaikki. Ollaan niiden sätkynukkeja, jotka vaan kärsii niiden toimista. Isot herrat myivät yhtiön kiinalaisille. Siellä suunnittelivat jo etelänmatkaa"- hän lisää.
Sami puree hammasta. "Yksitoista vuotta olen tätä yhtiötä palvonut, raatanut perseeni ruvelle sen eteen. perheeninikin on joutunut kärsimään työmääristäni ja tässäkö kiitos?"- Sami raivoaa. Hän ohittaa esimiehensä kapealla käytävällä, pudottaen vahingossa seinältä taulun, joka särkyy paloihin pudotessaan lattialle. Hän jatkaa kuitenkin matkaansa kohti ylimpien johtajien tilaa. "Ei sun kannata sinne mennä. Ei se muuta mitään. Sulla sentään on vielä mahis päästä muualle, mutta jos meet sinne raivoamaan, niin sua ei huoli enään kukaan"- Esimies varoittaa.
Sami pysähtyy ja katsoo lattiaan. Hän ei halua tiedostaa olevansa tästä päivästä lähtien työtön. Hän kääntyy ja katsoo esimiestään silmiin. "Olet hyvä jätkä. Laita mut sun suosittelijaks mihin ikinä haetkaan. Mä kehun sut pilviin."- Esimies tarinoi. Sami kuitenkin poistuu sanomatta mitään. Tero odottaa häntä ulkona tietämättömänä koko tilanteesta. "No, miten kävi?"- Tero utelee. "Mennään nyt sinne kaljalle, selitän siellä sitten"- hän sanoo katsoessaan ikkunasta äärettömään kaikaisuuteen. "Kello on yheksän aamulla. Ei me nyt kaljalle olla menossa tähän aikaan.... eihän?"- Tero jatkaa uteluaan. "Aivan sama mihin tässä nyt mennään"- Sami ärähtää. Tero käynnistää auton ja suuntaa kohti heidän vakiopaikkaansa, missä käyvät jokaisen pelin jälkeen. He ovat käyneet siellä niin monesti, että ovat ystävystyneet pubinpitäjän Aleksin kanssa. Tero avaa lukituksen puhelimessaan ja soittaa Aleksille. "Nyt on vähän niinkuin paskempi tilanne, pystytkö tulla kaatamaan meille parit kaljat alakertaas?"- Tero kysyy. "No tuota... Kello on yhdeksän.." "Tiedän"- Tero keskeyttää. "No viistoista minuuttia niin tuun avaamaan oven, okei?"
Viidentoista minuutin päästä hän aukaiseen oven kaksikolle ihmetyksissään. "Mitä on tapahtunut"- Alluksikin ristitty pubinpitäjä kysyy varovaisesti. Tero nyökkää etummaisena päätään, ettei Aleksi kysyisi mitään. "Ei millään pahalla Aleksi, mutta voidaanko olla puhumatta siitä?"- Sami pyytää. "Tottakai, tottakai, anteeksi!"- Aleksi pahoittelee. "Mitä teille sais olla?"- hän jatkaa. Tero tilaa parit kaljat kun Sami kävelee kohti vanhaa jukeboxia. "Ei se oo toiminu sen jälkeen kun isä lopetti täällä"- hän huikkaa Samille.
Sami nojaa kohti jukeboxia, ottaen varovasti kiinni sen pölyttyneistä kahvoista. Sami pudottaa päänsä alas ja päästää muutaman kyyneleen. Tero kävelee kaljan kanssa viereiseen pöytään sanomatta mitään. "Meillä on laina ja nyt kumpikaan meistä ei oo töissä kun Anukin on äitiyslomalla"- Sami kertoo nostamatta katsettaan.
"Sori emmä tollasesta tienny"- Tero vastaa yllättyneenä. Samalla Aleksi kävelee Samin taakse ja laittaa käden hänen olkapäälleen. "Paljonko teidän laina on?"- Aleksi kysyy entistä varovaisempana. "125 000€, josta reilut sata tonnia meni asunnon kiinnitykseen"- Sami vastaa. "Ei meillä oo mitään mahdollisuuksia maksaa sitä ilman työpaikkaa"- Sami jatkaa ja huikkaisee kaljan alas yhdellä kulauksella.
Pyöreän tilan keskellä on pyöreä, mahonkinen baaritiski, jonka Sami kiertää päästäkseen vessaan.
"Käy vähän sääliksi kaveria"- Tero myhäilee Samin poisollessa. "Kuhan ei ratkeis taas juomaan niinku viime kriisin aikaan, kun oli riitaa vaimonsa kanssa"- Aleksi vastaa. Samilla oli reilut puoli vuotta takaperin riitaa vaimonsa kanssa uskollisuudesta. Anu oli saanut Samin kiinni uskottomuudesta, tai näin hän ainakin luuli, kun tosiasia oli se, että Sami oli tavannut vanhan ystänsä Katariinan vuosien takaa, ilman mitään intiimiä läheisyyttä. Mutta syytä epäilyyn ja mustasukkaisuuteen Anulla olikin, sillä he olivat nuoruusvuosinaan seurustelleet, ollessaan reilun parinkymmenen vanhoja. Neljätoista vuotta myöhemmin Katariina oli ottanut Samiin yhteyttä, aluksi pyytäen vain kahville kertaamaan muistoja ja tarinoimaan vuosien mukanaan tuomia muutoksia. Mitään ei ollut tapahtunut, mutta Sami loukkaantui Anun syytöksistä, ratketen juomaan moneksi viikoksi. Aikansa Tero ja Aleksi kertaavat mennyttä kunnes Sami ilmaantuu paikalle. "Laita mulle vielä toinen"- Sami toteaa. "Se on sitte viimenen"- Tero kuittaa. "Ooksä joku vitun äiti vai?"- Sami ärähtää. "Ei muttakun sulla on taustaa ja..." "Anna olla"- Sami keskeyttää. "Mä oon huolissani susta"-Tero lausuu huolestuneella äänensävyllä. "Hei, kaikki saa potkuja töistä. Ei tässä elämä mihinkään kaadu! Suo nyt mulle se toinen kalja"- Sami korostaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Aleksi käy täyttämässä tuopin reunojaan myöden täyteen ja korostaa että tämä on sitten viimeinen.
Sami juo Karjala-logolla varustetun puolen litran tuopin taas kertaheittämällä alas ja röyhtäisee perään. "Sulta ei ainakaan käytöstapoja puutu"- Tero yrittää keventää ilmapiiriä, johon Sami hieman hymähtää hymyillen. "Sami hei, ei tää tilanne oo niin huono mitä sä sen pääässäs kuvittelet. Kyllähän tollanen komee puoliks vielä nuorekas mies saa töitä mistä vaan"- Tero kehuu. "Mutta toi sun helvetin ruma leukaparta saa kyllä lähteä"- Tero tylyttää. Hän ei sanallakaan liiotellut, löytyneehän Samille töitä. Pitkähiuksinen, vahvaleukainen ja varsin karismaattinen Sami on varmasti monen äidin mielessä kun kuvailee lempivävyään. "Okei, nyt mennään! Kiitti Aleksi"- Tero huikkaa noustessaan pöydästä. Sami katsoo kaukaisuuteen mitään sanomatta. "Tuu, mä heitän sut kotiin"- Tero sanoo myötätuntoisella äänellä.
Kotiin päästyään Anu huomaa heti jonkin olevan vinossa. "Tarkottiko toi uutinen suakin?"- hän kysyy samantien. Sami kävelee keittiöpöydän ääreen ja samassa kuusivuotias Elli juoksee hänen eteensä. "Isiiiiiii"- hän iloitsee. Sami nostaa Ellin syliinsä antaa vahvan halin ja suukottaa häntä otsaan. "Tuun pian leikkimään sun kans, käyhän laittamas lelut valmiiksi"- Hän vihjaa, mutta vain koska heillä on Anun kanssa vielä selvitettävää. Elli juoksee omaan huoneeseensa kaksikerroksisen talon hienoja koivupuupohjaisia portaita pitkin. "Sä haiset vanhalle viinalle"- Anu toteaa huolestuneena. "Me käytiin vain parilla, en nähnyt muuta vaihtoehtoa.." "Muuta vaihtoehtoa? Sä teet sen mulle taas."- Anu keskeyttää. "Teen minkä taas?"- Sami kysyy epätietoisena. "No ratkeet juomaan. Se on helvetillistä mulle ja lapsille, tajuutko sä sen?"- Hän tivaa. "Ei se musta ratkennutta tee jos käyn juomassa kaks kaljaa yheksäl... okei, onhan tää aika vähä erikoinen mut sun täytyy ymmärtää"- Hän toteaa. "Mä en oo koskaan tajunnu noita sun pelinjälkeisiä yks kalja sinnetänne- rituaaleja. Senkin ajan voisit leikkiä lastes kanssa!"- Anu alkanee suuttua hiljalleen.
Kellon lähestyessä viittä illalla riitely vain jatkuu. Mukaan vedetään myös vanhat tapahtumat, aina uskottomuudesta alkoholismiin asti. Riidalle ei näy loppua, vaikkakin niin pienestä ja olemattomasta asia lähti eskaloitumaan. "Tajuatko kuinka raskasta se on lapselle kun oma isä ryyppää kokoajan?"- Anu luettelee. "En mä..." "Sä oot mulle jo todistanu olevas helvetin huono käsittelemään asioita. Sä hoidat ne vaan viinalla"- Anu raivoaa. Samalla Elli juoksee alakertaan itkien. "Älkää tapelko, mua pelottaa"- hän kertoo täristen.
Anu nostaa Ellin syliinsä ja rauhoittelee. Sami nousee ylös ja poistuu hetkellisesti keskustelusta Miron huoneeseen, jossa pieni taapero on päiväunilla. Vasta yhdeksän kuukauden ikäinen vesseli on isän silmäterä. "Susta tehään vielä iso nimi lätkässä. Lähet NHL:ään ja kylvet sielä tuhoa" - Sami unelmoi kyynel silmässään. "Mutta siihen asti sun pitää vaan hyväksyä se tosiasia että tuut käymään vielä kovan ja raskaan tien"- hän jatkaa. Isä suukottaa poikaansa otsalle ja sulkee oven perässään. Elli on rauhoittunut ja halaa tiukasti äitiään. "Älkää tapelko, mua pelottaa se"- hän kertoo kyynel silmissään. Anu nostaa katseensa Samiin. Hänkin on vuodattanut kyyneleitä. "Ei me tapella, me vaan keskustellaan kovaäänisemmin"- Sami yrittää selittää Ellille. "Onko lelut pian valmiit jos tuun ylös leikkimään?"- Sami yrittää piristää. "Ei vielä! odota hetki"- Elli pysäyttää innoissaan, ja juoksee yläkertaan. "Lupaa mulle ettet vie tätä asiaa yhtä pitkälle ku viimeks"- Anu pyytää. "Miks sun pitää aina vetää kaikki vanhat asiat mukaan?"- Sami tivaa. "Mä oon pahoillani..." "Anna olla"-Sami keskeyttää. "Mä tarviin aikaa, ei mulla oo mitään määränpäätä nyt eikä sun syyttely helpota asiaa"- hän jatkaa. Keskustelu saa kuitenkin dramaattisen käänteen ja pari alkaa taas riitelemään yhä suuremmin ja suuremmin. Tähän mennessä kaikki vanhat asiat ovat läpikäytyjä uudelleen. Sami huutaa vaimolleen joka huutaa takaisin. Elli itkee kädet korvilla yläkerrassa. Sami poistuu läimäyttäen oven kiinni vauhdilla. Hän kävelee autotalliin, josta hän löytää Anun auton, sillä hänen oma autonsa ei käynnisty. Hän starttaa auton ja ajaa kovalla vauhdilla läpi yleensä niin rauhallisen naapurustolähiön. Asiat saavat kuitenkin vielä suuremman käänteen.
Sami ajelee ympäri maaseutua muutaman tunnin ajan. Puhelin tärisee Anun yrittäessä saada miestään kiinni, joka ei kuitenkaan vastaa. Raivostuneena hän tiuskii taustapeilille, kuvitellen sen olevan Anu itse. Tero soittaa, jolle Sami vastaa. "No?"-Sami vastaa. "Mitä helvettiä sä menit jätkä tekemään? Anu soitti aivan hysteerisenä mulle ku ei saa sua kiinni! Tajuatko kuinka huolissaan sielä ollaan susta?"- Sami lausuu puolikiukkuisena. "Ei mulla oo.." "Hei nyt jätkä ajattele muutaki ku ittees!"- Tero keskeyttää totuttuun tapaansa. "Mä tarviin aikaa!"- Sami huutaa takaisin. "Sulla on varmaan niin helvetin helppoa elämää ku sun ei tarvi huolehtia muutaku ittestäs"- Sami tiuskaisee. Vaikka hän on hyvin tietoinen asiasta, että Teron vaimo kuoli kolarissa kolme vuotta sitten, hän silti lipsauttaa. "Kuinka sä vittu kehtaat?" "Sori emmä.."- Sami keskeyttää. "Haista sinä jätkä vittu! Mä oon sua peesannu viimeaikoina niin paljo ku sä oot vaan kehdannu pyytää. Ja sä vajoat noin alas, pilkkaamaan mun elämää"- Tero raivoaa tosissaan. Puhelu katkeaa ja Sami purskahtaa itkuun. Niin kookkaan miehen itkeminen on sydäntä särkevää, eikä sitä näe usein. Pimeys alkaa laskeutua maakunnan idyllisen taajaman ylle. Kylmä tuuli riepoo syrjäkaupungin asukkaita.
Samin maailma on viimeistään tähän hetkeen mennessä romahtanut. Hän miettii läpi päässään monia eri mahdollisuuksia, mutta näkee mustan kiven jokaisessa. "Mitä vittua mä nyt teen?"- hän itkee itselleen. Sami on aina ollut äkkipikainen sekä herkkä reflekseissään. Mutta nyt Sami vie asian liian pitkälle. Hän ajaa pitkää maantiensuoraa eteenpäin, kunnes vaihtaa yhtäkkiä kaistaa. "Kuinka helppoa se olisi"-hän mumisee itselleen. "Jättää kaikki murheet taakse. Jättää ne tähän maailmaan"-hän jatkaa. Sami miettii itsemurhaa. Hän palaa takaisin omalle kaistalle kun kaukana kaukaisuudessa näkyy vastaantuleva auto. Paha olo vain lisääntyy matkan edetessä.
Kaksi kilometriä myöhemmin Sami kääntyy entistä hiljaisemmalla maantielle. Paha olo ei kuitenkaan ole poistunut. Hän toimii tunteiden varassa järjen sijasta. Hän ei tiedosta, että tilanteesta on muitakin poispääsyjä kuin itsensä teloittaminen. Sami kiihdyttää piskuisen Golfin reilusti ylitse nopeusrajoitusten. Hän on päättänyt mitä tekee. Pitkällä kaukaisuudessa vastaan tulee täyspitkä, järisyttävällä voimalla eteenpäin jyskyttävä rekka. Sami on päättänyt, hän tekee sen. Hän vaihtaa kaistaa. Rekan lähestyessä kuski väläyttää kaikkia mahdollisia valoja, mutta tuloksetta. Kolmesataa metriä ennen rekkaa Sami vaihtaa kuitenkin takaisin omalle kaistalle ja rekka ajaa ohi samanaikaisesti sekä töötäten että nosten pystyyn keskisormensa.
Sami jatkaa matkaansa pahan olotilan velloessa läpi Samin. Revontulet heijastavat kauneuttaan auton konepellin kautta hyytävän pakkasen paukkuessa. Sami kiihdyttää jälleen nopeasti. Vastaan tulee loiva käännös oikealle, mutta Sami ei tiedä, että mutkassa on mustaa jäätä. Samalla hän näkee toisen rekan tulevan vastaan käännöksen toisella puolen. Hän jatkaa kurviin yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Sitten tapahtuu jotain. Auto lähtee liusumaan kohti vastaantulijoiden kaistaa. Hän nostaa päänsä ja pyyhkii viimeiset kyyneleensä. Aika kuluu kuin hidastetussa elokuvassa, kun Samin auto jatkaa törmäyskurssilla kohti rekkaa. Samalla hän tajuaa tämän olevan suuri virhe, mutta se on liian myöhäistä.
Jatkunee seuraavassa osassa.
-Jani
Sami juo Karjala-logolla varustetun puolen litran tuopin taas kertaheittämällä alas ja röyhtäisee perään. "Sulta ei ainakaan käytöstapoja puutu"- Tero yrittää keventää ilmapiiriä, johon Sami hieman hymähtää hymyillen. "Sami hei, ei tää tilanne oo niin huono mitä sä sen pääässäs kuvittelet. Kyllähän tollanen komee puoliks vielä nuorekas mies saa töitä mistä vaan"- Tero kehuu. "Mutta toi sun helvetin ruma leukaparta saa kyllä lähteä"- Tero tylyttää. Hän ei sanallakaan liiotellut, löytyneehän Samille töitä. Pitkähiuksinen, vahvaleukainen ja varsin karismaattinen Sami on varmasti monen äidin mielessä kun kuvailee lempivävyään. "Okei, nyt mennään! Kiitti Aleksi"- Tero huikkaa noustessaan pöydästä. Sami katsoo kaukaisuuteen mitään sanomatta. "Tuu, mä heitän sut kotiin"- Tero sanoo myötätuntoisella äänellä.
Kotiin päästyään Anu huomaa heti jonkin olevan vinossa. "Tarkottiko toi uutinen suakin?"- hän kysyy samantien. Sami kävelee keittiöpöydän ääreen ja samassa kuusivuotias Elli juoksee hänen eteensä. "Isiiiiiii"- hän iloitsee. Sami nostaa Ellin syliinsä antaa vahvan halin ja suukottaa häntä otsaan. "Tuun pian leikkimään sun kans, käyhän laittamas lelut valmiiksi"- Hän vihjaa, mutta vain koska heillä on Anun kanssa vielä selvitettävää. Elli juoksee omaan huoneeseensa kaksikerroksisen talon hienoja koivupuupohjaisia portaita pitkin. "Sä haiset vanhalle viinalle"- Anu toteaa huolestuneena. "Me käytiin vain parilla, en nähnyt muuta vaihtoehtoa.." "Muuta vaihtoehtoa? Sä teet sen mulle taas."- Anu keskeyttää. "Teen minkä taas?"- Sami kysyy epätietoisena. "No ratkeet juomaan. Se on helvetillistä mulle ja lapsille, tajuutko sä sen?"- Hän tivaa. "Ei se musta ratkennutta tee jos käyn juomassa kaks kaljaa yheksäl... okei, onhan tää aika vähä erikoinen mut sun täytyy ymmärtää"- Hän toteaa. "Mä en oo koskaan tajunnu noita sun pelinjälkeisiä yks kalja sinnetänne- rituaaleja. Senkin ajan voisit leikkiä lastes kanssa!"- Anu alkanee suuttua hiljalleen.
Kellon lähestyessä viittä illalla riitely vain jatkuu. Mukaan vedetään myös vanhat tapahtumat, aina uskottomuudesta alkoholismiin asti. Riidalle ei näy loppua, vaikkakin niin pienestä ja olemattomasta asia lähti eskaloitumaan. "Tajuatko kuinka raskasta se on lapselle kun oma isä ryyppää kokoajan?"- Anu luettelee. "En mä..." "Sä oot mulle jo todistanu olevas helvetin huono käsittelemään asioita. Sä hoidat ne vaan viinalla"- Anu raivoaa. Samalla Elli juoksee alakertaan itkien. "Älkää tapelko, mua pelottaa"- hän kertoo täristen.
Anu nostaa Ellin syliinsä ja rauhoittelee. Sami nousee ylös ja poistuu hetkellisesti keskustelusta Miron huoneeseen, jossa pieni taapero on päiväunilla. Vasta yhdeksän kuukauden ikäinen vesseli on isän silmäterä. "Susta tehään vielä iso nimi lätkässä. Lähet NHL:ään ja kylvet sielä tuhoa" - Sami unelmoi kyynel silmässään. "Mutta siihen asti sun pitää vaan hyväksyä se tosiasia että tuut käymään vielä kovan ja raskaan tien"- hän jatkaa. Isä suukottaa poikaansa otsalle ja sulkee oven perässään. Elli on rauhoittunut ja halaa tiukasti äitiään. "Älkää tapelko, mua pelottaa se"- hän kertoo kyynel silmissään. Anu nostaa katseensa Samiin. Hänkin on vuodattanut kyyneleitä. "Ei me tapella, me vaan keskustellaan kovaäänisemmin"- Sami yrittää selittää Ellille. "Onko lelut pian valmiit jos tuun ylös leikkimään?"- Sami yrittää piristää. "Ei vielä! odota hetki"- Elli pysäyttää innoissaan, ja juoksee yläkertaan. "Lupaa mulle ettet vie tätä asiaa yhtä pitkälle ku viimeks"- Anu pyytää. "Miks sun pitää aina vetää kaikki vanhat asiat mukaan?"- Sami tivaa. "Mä oon pahoillani..." "Anna olla"-Sami keskeyttää. "Mä tarviin aikaa, ei mulla oo mitään määränpäätä nyt eikä sun syyttely helpota asiaa"- hän jatkaa. Keskustelu saa kuitenkin dramaattisen käänteen ja pari alkaa taas riitelemään yhä suuremmin ja suuremmin. Tähän mennessä kaikki vanhat asiat ovat läpikäytyjä uudelleen. Sami huutaa vaimolleen joka huutaa takaisin. Elli itkee kädet korvilla yläkerrassa. Sami poistuu läimäyttäen oven kiinni vauhdilla. Hän kävelee autotalliin, josta hän löytää Anun auton, sillä hänen oma autonsa ei käynnisty. Hän starttaa auton ja ajaa kovalla vauhdilla läpi yleensä niin rauhallisen naapurustolähiön. Asiat saavat kuitenkin vielä suuremman käänteen.
Sami ajelee ympäri maaseutua muutaman tunnin ajan. Puhelin tärisee Anun yrittäessä saada miestään kiinni, joka ei kuitenkaan vastaa. Raivostuneena hän tiuskii taustapeilille, kuvitellen sen olevan Anu itse. Tero soittaa, jolle Sami vastaa. "No?"-Sami vastaa. "Mitä helvettiä sä menit jätkä tekemään? Anu soitti aivan hysteerisenä mulle ku ei saa sua kiinni! Tajuatko kuinka huolissaan sielä ollaan susta?"- Sami lausuu puolikiukkuisena. "Ei mulla oo.." "Hei nyt jätkä ajattele muutaki ku ittees!"- Tero keskeyttää totuttuun tapaansa. "Mä tarviin aikaa!"- Sami huutaa takaisin. "Sulla on varmaan niin helvetin helppoa elämää ku sun ei tarvi huolehtia muutaku ittestäs"- Sami tiuskaisee. Vaikka hän on hyvin tietoinen asiasta, että Teron vaimo kuoli kolarissa kolme vuotta sitten, hän silti lipsauttaa. "Kuinka sä vittu kehtaat?" "Sori emmä.."- Sami keskeyttää. "Haista sinä jätkä vittu! Mä oon sua peesannu viimeaikoina niin paljo ku sä oot vaan kehdannu pyytää. Ja sä vajoat noin alas, pilkkaamaan mun elämää"- Tero raivoaa tosissaan. Puhelu katkeaa ja Sami purskahtaa itkuun. Niin kookkaan miehen itkeminen on sydäntä särkevää, eikä sitä näe usein. Pimeys alkaa laskeutua maakunnan idyllisen taajaman ylle. Kylmä tuuli riepoo syrjäkaupungin asukkaita.
Samin maailma on viimeistään tähän hetkeen mennessä romahtanut. Hän miettii läpi päässään monia eri mahdollisuuksia, mutta näkee mustan kiven jokaisessa. "Mitä vittua mä nyt teen?"- hän itkee itselleen. Sami on aina ollut äkkipikainen sekä herkkä reflekseissään. Mutta nyt Sami vie asian liian pitkälle. Hän ajaa pitkää maantiensuoraa eteenpäin, kunnes vaihtaa yhtäkkiä kaistaa. "Kuinka helppoa se olisi"-hän mumisee itselleen. "Jättää kaikki murheet taakse. Jättää ne tähän maailmaan"-hän jatkaa. Sami miettii itsemurhaa. Hän palaa takaisin omalle kaistalle kun kaukana kaukaisuudessa näkyy vastaantuleva auto. Paha olo vain lisääntyy matkan edetessä.
Kaksi kilometriä myöhemmin Sami kääntyy entistä hiljaisemmalla maantielle. Paha olo ei kuitenkaan ole poistunut. Hän toimii tunteiden varassa järjen sijasta. Hän ei tiedosta, että tilanteesta on muitakin poispääsyjä kuin itsensä teloittaminen. Sami kiihdyttää piskuisen Golfin reilusti ylitse nopeusrajoitusten. Hän on päättänyt mitä tekee. Pitkällä kaukaisuudessa vastaan tulee täyspitkä, järisyttävällä voimalla eteenpäin jyskyttävä rekka. Sami on päättänyt, hän tekee sen. Hän vaihtaa kaistaa. Rekan lähestyessä kuski väläyttää kaikkia mahdollisia valoja, mutta tuloksetta. Kolmesataa metriä ennen rekkaa Sami vaihtaa kuitenkin takaisin omalle kaistalle ja rekka ajaa ohi samanaikaisesti sekä töötäten että nosten pystyyn keskisormensa.
Sami jatkaa matkaansa pahan olotilan velloessa läpi Samin. Revontulet heijastavat kauneuttaan auton konepellin kautta hyytävän pakkasen paukkuessa. Sami kiihdyttää jälleen nopeasti. Vastaan tulee loiva käännös oikealle, mutta Sami ei tiedä, että mutkassa on mustaa jäätä. Samalla hän näkee toisen rekan tulevan vastaan käännöksen toisella puolen. Hän jatkaa kurviin yli sadan kilometrin tuntivauhdilla. Sitten tapahtuu jotain. Auto lähtee liusumaan kohti vastaantulijoiden kaistaa. Hän nostaa päänsä ja pyyhkii viimeiset kyyneleensä. Aika kuluu kuin hidastetussa elokuvassa, kun Samin auto jatkaa törmäyskurssilla kohti rekkaa. Samalla hän tajuaa tämän olevan suuri virhe, mutta se on liian myöhäistä.
Jatkunee seuraavassa osassa.
-Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti