Kiitos ja kumarrus!

Sanotaanko, että jos jotain vaikutusvaltaista tapahtuu, jonkin merkittävän tai suositun toimesta, on seuraamukset yleensä, ainakin tässä tapauksessa aivan käsittämättömän hienot!

Alotin bloginkirjottamisen omasta huvista ja mielenkiinnosta johtuen heinäkuun alussa. Kirjotin aluksi vaan asioista, jotka oli mulle tärkeitä ja joihin mulla riitti sanottavaa. Kuukausi tämän jälkeen, todella moni, ja tarkoitan nyt siis TODELLA moni, on ilmaissut mielenkiintonsa teksteihini, joka on puolestaan innostanut luomaan uutta ja erilaista matskua.

Joillekkin kirjottamiseni saattaa kuullostaa pyrkimykseltä vaikuttamaan asioihin, jotka ovat itsestäni täysin riippumattomia. Esimerkiksi ensimmäisten kirjoitusten joukossa oleva "vähemmistöstä välittäminen"- teksti oli laadultaan ensimmäinen, jolla oikeasti yritin vaikuttaa. En pidä itseäni muita parempana, mutta niinkuin jokaisella meistä on oma mielipide, koin tarpeelliseksi kirjoittaa omia mielipiteitäni, whether you like it or not.

Koin tänään (20.8) positiivisen yllätyksen, koskien blogiani. Vaasalainen vloggaaja Harmaakorva linkkasi blogini omalle facebook-sivulleen, jonka jälkeen vajaassa kymmenessä tunnissa lukukertoja on tullut reilut 1200 lisää sekä tilaajia päälle kaksikymmentä.

Tiedättekö sen tunteen, kun nousee hattuun? En minäkään.

Purnattiin tuossa ajankuluksi Jussin kanssa mielipiteitä erilaisista blogeista. Itse kyllä luen, mutta se edellyttää asiasisältöä. Itse en henkilökohtaisesti jaksa lukea kyseisiä blogeja "Tänään olin shoppailemas, ja sitte käytiin mäkkäris ja sit öö, no emmä tiiä mitä muuta"- blogeja. Mutta jos löydän blogin, joka on sekä ulkoisesti sekä sisäisesti tekstiltään mukaansavetävä, niin ihan mielelläni kyllä luen. Jos uskot kuuluvasi tähän jälkimmäisenä mainittuun kirjoittajaryhmään, linkkaa blogisi vaikka kommenttiosioon, niin lukaisen läpi, ja jos kiinnostun niin tilaan ja luen jatkossakin. :)

Koitankin tähän omasta mielestä hyvin kiteytetyn tekstin jatkoksi konkretisoida edellämainitun manaamisen aihealueen. Kirjoitan tästä päivästä, mitä olen tehnyt ja mitä tulen vielä tekemään. Syödystyä ruoasta sen verran, että mitään en ole syönyt. Tätäkö on olla opiskelija?

Eli, heräsin tänään kello kymmenen jälkeen. Katselin facebookin lävitse, mutta perustyypilliseen tapaan, ei sisältänyt juuri mitään mielenkiintoista. Tämän jälkeen menin suihkuun, josta en kerro tarkempia yksityiskohtia. Lähdin sitten noin kello kahdentoista aikaan käymään toimistolla. (Niille, jotka eivät vielä tiedä, niin harrastan lentopalloa suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolle Vaasan Kiistossa, ja olen viime viikot sorvannut itselleni mieluista sopimusta seuran kanssa)
Puoli yhdeltä hyvä kaverini Teemu soitti, koska olimme sopineet, että käymme kahvilla Vaasan Ammattiopistolla, moikkaamassa toista hyvää kaveria Kirsiä. Kävimme sielä, jonka jälkeen kävimme vielä "Amis-nesteellä" (eli, paikka jossa Amikset kokoontuvat rämisevine volvoine ja bemareineen)
Teemu lähti töihin ja itse lähdin koomailemaan kattoterassille, koska ensimmäistä kertaa sitten lokakuun, sekä hyvä sää että vapaapäivä kohtasivat toisensa omassa kalenterissani. Matkalla terassille törmäsin edellämainittuun herra "Harmaakorvaan", jossa kovasti kiittelin blogini jakamisesta. Lupasin tarjota parit oluet kun seuraavan kerran törmätään niissä merkeissä!
Parin tunnin koomailun jälkeen toinen hyvä ystäväni Roope soitti ja tuli käymään. Se hyvä puoli tuossa kattoterassissa on, että se sijaitsee niin korkealla, että ei ainakaan itseäni hävetä käpertyä pehmustetulle lattialle auringon paistaessa puolialastomana. Olinkin pelkillä boxereilla ja nousin ylös katselemaan Vaasan menoa ylhäältäpäin, kun huomasin, että vastapäisestä talosta kolme vaaleahiuksista nuorta tyttöä vilkuttelivat itseenipäin. Käännyin katsomaan taaksepäin, tyhmistyneenä ajatuksesta, että vilkuttaisivat minulle. Vilkutin takasin, jolloin tajusin olevani tosiaan puolialastomana. Äkkiä takaisin makoilemaan.

Olen jo monen päivän, itseasiassa monen viikon ajan himoinnut yhtä kauluspaitaa, joka on hinnaltaan kyllä niin tähtitieteellinen, että pystyin vain haaveilemaan siitä. Mutta tänään (!!) huomasin, käytyäni tarkastamassa kauluspaitaa, että hintalapun (129€) päälle oli lyöty -50% tarra. Hymyilin veikeästi, kävelin sovituskoppiin ja kääntyilin ja edestakaisin kokoajan hymyillen. Mutta sitten tajusin, että paidalla on siltikin hintaa sen 75 euroa, jonka jälkeen laskin nopeasti, että sillä samaisella rahalla saa suurinpiirtein kaksisataakahdeksankymmentä makaroonipussia. En sitten ostanutkaan kauan himoittua kauluspaitaa.
Kävelin Roopen kanssa ohi H&M:n, ja ihan puhtaasta mielenkiinnosta tehdastyöläisliikettä ajatellen pujahdin tarkastamaan valikoiman samanlaisista kauluspaidoista. Löysinkin miltei identtisen paidan, ilman tosin Fred Perry logoa, ja hinta oli muikeanmahtava, 9,95€.  Tuli olo, että olenko oikeasti näin köyhä. Ostin paidan, mutta ajattelen sen jatkuvasti olevan sama kuin mitä olin kauan himoinnut.

Huomaako nyt tuosta, onko paita arvoltaan 129€ vai 9,95€?

Nyt pitäisi jaksaa lähteä lenkille Kirsin kanssa. Reeni-into onkin ollut niinjanäin, vaikka pyrin kesäkuntoon. Illan suunnitelmat on tosiaan aivan auki, mutta koomailu on yleisestiottaenkin niin mukavaa, että en pistäisi pahaksi, vaikka makoilisin mahtavanpehmeällä parisängyllä pelaten Candy Crushia samaanaikaan kuunnelllen NRJ Top 40- soittolistaa.

Summa summarum. Jatkossa en aio kirjoittaa jokapäiväisestä aktiviteeteistäni, mutta ajattelin kokeilla, ja tuumasin kirjoittaessani, että pidemmänpäälle kyseinen teksti käy tylsäksi.

Tykkäänkin enemmän kirjoittaa asiallisia tekstejä asiallisista aiheista. Samallatavalla  niinkuin Harmaakorva pureutuu asian ytimeen, pyrin itsekkin, ainoana poikkeuksena käyttäen kielellisiä ilmaisutaitoja.
Kirjoitan ihan mielelläni, niinkuin aiemminkin, asioista, joista ehdotetaan kirjoitettavaksi. Jos jotain askaruttaa jokin asia, niin pureudun siihen ihan mielelläni, mutta jos johonkin asiaan tahdon eniten vaikuttaa, on se koulukiusaaminen sekä vähemmistöjen puolustaminen.

Anyways, tällä kertaa tälläistä. Ensi kerralla erilaista, voin luvata!

Kiitos lukijoille, erityisesti Jussi Tuorille!