Viimeisen viikon aikana olen päässyt kokemaan pitkästä aikaa, miltä tuntuu, kun kaikki on hyvin. Ei huolta, ei stressiä. Ilmakin on raikasta ja aurinkokin keltainen. For a while.
Aloitin tosiaan Subwayssa työt viime viikolla. Pienimuotoista ylä- ja alamäkeä siellä täällä, mutta onneksi rinnassa lukee harjoittelija, niin pienet vahingot suodaan anteeksi asiakkaiden toimesta. Onneksi tällä kertaa ei käynyt kuten aiemmassa työpaikassani Kotipitsassa. Sain harjoittelijakyltin, jonka ripustin rintaani nimikyltin alle. Mutta pistin sen ihon läpi ja vuosin verta, mutta en tuntenut minkäänmuotoista kipua ja huomasinkin tehneeni niin vasta työvuoron päätteeksi, kun yritin ottaa miestyyliin paitaa pois, mutta paita kinnasi kipeästi rintavarustuksen kohdalta. Tuntui kuin nännikorusta olisi vedetty. (en tosin omista sellaista, mutta kuvailtuna uskoisin tuntuvan samalta.)
However, aiemmassa tekstissä mainitsinkin pienestä tytöstä, jolle ostin mehun. Tämänpäiväinen työvuoroni saikin kummasti piristystä kun kyseinen perheenpuolikas tuli leivälle, tietämättään, että työskentelen nykyään siellä. Sanoin on vaikea kuvailla, kuinka tyttö innostui nähdessään minut. Tiedättekö, osoitti vain kädellä nopeasti samalla vilkaisten isäänsä. Tyttö olikin yhtähymyä kokoajan kertoen samalla kuinka kivaa päiväkodissa on. Isäkin kysäisi jos voisin joskus tulla moikkaamaan tyttöä vapaa-ajalla, koska niin paljon tyttö pitää minusta. Olin otettu, ei tälläistä vain tapahdu? Lupasivat tulla useamminkin! :)
Aiheesta toiseen, en pysty pitkäkestoisesti tekemään mitään. Näköjään koskee myös kirjoittamistakin!
Olen kehitellyt tässä itseäni varten surkuhupaisan koomisen, mutta sitäkin atleettisemman retken. Meinaan nimittäin ensi kesänä POLKEA polkupyörällä ensiksi vaasasta turkuun, jossa ylitän suomen ja ruotsin välisen kanaalin laivalla, josta jatkan matkaani sukulaisten luo vajaan parinsadan kilometrin matkan.
Takaisinkin pitäisi jaksaa tulla.
Olen suunnitellut matkan jo niinkin tarkasti, että tiedän jo mitä hankin ensimmäiseksi. Ja se on se polkupyörä.
Pyörän perään asetan ikäänkuin peräkärryn, jota on kuitenkin kevyt kuljettaa. Sen sisälle laitan kaiken matkalla tarvittavan varustuksen. Kuulostaako tyhmältä ja hauskalta? Lisää on vielä tulossa.
Olen suunnitellut matkaa jo monen vuoden ajan, mutta koskaan en ole ajatellut voivani tehdä sitä, koska kesät pitää yleensä olla töissä. Nyt olenkin vuoden töissä ennen seuraavaa kesää, jolloin ehdin kerätä vaadittavan pesämunan rahan muodossa. Blaah, ei jaksa selittää. Ensi kesänä näätte ja kuulette lisää.
Kuulostaako tyhmältä vai hyvältä? Kuolemahan tuossa korjaa muutamaan otteeseen, mutta tämähän tehdään.En jaksa vaivautua vaivaamaan vaivaalloisten elämää vaivaalloisella valittamisellani.
KUULEMIIN!
ps. kaikki joilla on hyvä näkö, eli olettaen 18-23-vuotiaat, tänään fonaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti