Kieltämättä kiireinen viikko. Keskiviikkona saavuin määränpäähän ja kahdenkymmenen minuutin päästä saapumisesta olinkin jo työpaikalla tutustumassa miljööhön. Keskiviikosta lähtien joka päivä olen töissä ollut, joskus pitempään, joskus lyhempään, mutta hiljalleen alkaa kaikki karttua päänsisäisille piirilevyille. Tänäänkin reilut kymmenen tuntia puhdasta harjoittelua. Ja ne drinkit mitä en osannut? Mitä helvettiä tulee kossuvissyyn?!
Ennen lähtöäni hehkutin moneen otteeseen monelle kuinka lämmintä täällä tulisi säätietojen mukaan olemaan. Päälle kahdenkymmentä astetta joka päivä, kyllä joo, mutta aivan käsittämättömän kova tuuli ollut nyt joka päivä. Ei tuolla kyllä pelkällä T-paidalla tarkene, paitsi jos on juuri tullut suomesta, jossa taitaa pakkaset nipistellä sormenpäitä aika näpäkästi. Täällä paikalliset kiskovat ylleen talvitakkia, kun itse puen vasta lämpöisempää neuletta..
Tänään olin tosiaan reilut kymmenen tuntia töissä. Töiden jälkeen tulin tähän kämpille ja päätin lähteä vähän käppäilemään ja tiirailemaan yöelämää ohikulkijan silmin. Kävelin vajaan kilometrin turistimekkaan, ainakin öisin, nimeltä Kasbah. Sellainen pieni ostoskeskus, jossa myydään kaikenmaailman tilpehööriä sekä muita härpäkkeitä. Ilman mitään sen suurempaa reittiä taikka määränpäätä kiertelin napit korvilla aikani, kunnes huomasin varmasti yhden paikallisista, hieman tummemman, keskikaljun miehen puhuvan minulle. Otin napit korville ja hörähdin perussuomalaisen miehen englantiaksentilla jotain "hah?" vastaavaa. Siinä aikansa mies toisti sanoja "Hashkok" ja aikansa myös mietin sanoman tarkoitusta. Tajusin sitten sanoa että "Sorry, I don't speak spanish", jolloin mies vahtoin englantiin sanoen "You want hasis, cocaine?" - Tajusin siltä seisomalta, että sitähän se yrittikin siinä kakerrella ennen englantiin vaihtamista. Sanoin että eei mulla oo englanniksi, johon mies vastasi että hän voi myydä, paljonko haluan? Naurahdin ja sanoin että emmää sellasia ja lähdin pois. Hetken matkaa siinä vieressä oleva itseäni päätä lyhyempi kaveri seurasi ja kun käännyin katsomaan niin pudotti katseensa ja vaihtoi suuntaa. Sen jälkeen ei ketään enää näkynyt.
Muutama minuutti tästä, niin mp3:sta loppui akku. Otin napit pois korvilta ja jatkoin matkaani. Muutama kymmen askelta myöhemmin kuulen takaani sanat "Hola, senor, como esta?" Eli tyyliin, mitä mies? Käännyin ja näin kävelevän harakan. Sanalla sanoen varmasti paikallisia huoria jotka yrittävät saada puutteessa eläviä turisteja maksaamaan palveluistaan. Siinä se pupelsi jonkinaikaa, itse siinä vain yritin miettiä, että miltä planeetalta tämä on karannut ja etsiikö sitä joku. Naurahdin toistamiseen tuikituntemattomalle ja jatkoin matkaa. Tämä ei sentään seurannut, luojalle kiitos siitä.
Onhan tämä maana aivan toista luokkaa kuin suomi. Pienet asiat joita mulla on täällä ikävä. Suomalainen maito on ylivoimainen ykkönen. Paikallinen maito on iskukuumennettua ja maistuu aivan paskalta. Yleensä se vielä säilytetään lämpöisessä.
Toinen asia on jätteenkäsittely sekä lajittelu. Eihän musta mitään ympäristöaktivistia saa millään muotoa, mutta siltikin tuntuu enemmänkin tyhmältä kuin aikaasäästävältä heittää lasipullo, metallipurkki, sekä pahvilaatikko samaan roskapussiin. Heja suomi!
Kolmas asia on juomavesi. Itsehän lentopallon juurikin lopetin, mutta jos otetaan vertauskuva tähän väliin.
Reeneissä kun käydään juomassa, niin jokainen täyttää pullonsa vasta pukuhuoneen hanoista. Täällähän vesi on niin likaista, että hammaspesu hanavedestä on ainoa asia, milloin sitä vettä suuhun laitetaan.
Käytiin yhden suomalaisen, Rovaniemeltä kotoisin ja täällä työskentelevän Jonin kanssa muutaman kymmenen kilometrin päässä katsomassa lentopallopeli. Ennen peliä sain kuulla, että kyseessä olisi Espanjan pääsarjataso, joten nostin tietenkin odotukseni aivan kattoon. Sain viimekauden joukkueenjohtajalta, Stenkalta, kuulla, että joukkueella on helvetin hieno, 5000 ihmisen halli, joka puolestaan nosti odotuksia kattoakin korkeammalle.
No, paikalle päästyämme täytyy myöntää, että halli näytti aivan katedraalilta ulkoapäin katsottuna, mutta olihan se tajuttoman hieno sisältä. Silmiinpistävää oli se kapasiteettimäärä, jolla halli täytettiin. Ensinnäkin, voisi luulla että halli olisi piripintaan täynnä pelkästään lipun alhaisen hinnan takia. (2€) Nousimme reilut viisikymmentä porrasta ja ihmettelimme että onko täällä edes lipunmyyntiä, kun huomasimme arviolta 16-vuotiaan nuoren pojan myymässä lippuja. Ei siis mitään hienompaa seremoniaa lipunmyynnin suhteen. Halli siis oli tajuttoman hieno. Kävelimme sisään ja näimme joukkueet ja kentän. samallainen tara-flex pohja, mikä suomessakin on monilla joukkueilla, mutta värit olivat hämäävät kelta-vihreä. Menimme istumaan aivan kentän lähettyville, noin viiden metrin päähän kentästä. Ja sanottakoon, että jos se oli Espanjan pääsarjataso niin alas on vajottu. Aivan järkyttävän surkeatasoista peliä. Joku pelaaja saattoi syöttää aivan jäätävän raivohypärin ässänä kenttään, jonka jälkeen syöttää surkuhupaisasti verkon ali. Alkulämmittelyssä katsoin yhtä pelaajaa, joka näytti olevan kentän paras. Löi pystymetrin suht. iloisesti kenttään, nosti syöttöjä aika varmasti sekä syöttikin melko hyvin. Mutta kun peli alkoi niin kaveri suli pahemmin kuin minä koskaan. Ei saanut mitään aikaan. Sekin kertoi paljolti pelin tasosta. Kyseessä ei siis ollut pääsarjataso, vaan jokin saarien välinen "huippusarja", jossa saarijoukkueet lentävät vieraspeleihin mannerespanjaan asti.
En yritä yhtään leijua tai vastaavaa, mutta itse olisin tuossa joukkueessa ollut heittämällä aloituksessa. Ja vielä molemmissa joukkueissa. Se siitä lentopallosta ja sen hypetyksestä täällä.
Vielä muutama kuukausi jäljellä. Huomenna muutamaan lappuun nimiä alle ja niin edelleen. Elämä jatkuu saarella. Lämpöä riittää ja toivoa on sen suhteen että päääsisi ensimmäistä kertaa täällä ollessani viettämään aamupäivää aurinkotuolissa smirnoff kädessä. Toivotaan, toivotaan.
Ei muuta.
Jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti