Päivä helsingissä

"Vaasassa on niin vähän ihmisiä suhteutettuna Helsinkiin, että yhteisöllisyys tiivistyy entisestään huomattavasti eritavalla kuin Helsingissä"

Lähdin tänään Vaasasta junalla 7.00. Astuin junaan kahden painavan laukun kanssa ja sain heti apua niiden kantamisessa. Auttaja kysyi vielä, että mihin menen istumaan.

Saavuin Helsinkiin VR:n luoman aikataulun mukaan. Ymmärrän kyllä, että VR on monilla usein myöhässä, mutta itse en ole koskaan ollut junalla matkustaessani myöhässä. Kuitenkin, astuin junasta ulos, enkä edes odottanut saavani apua. Tosin, ero Vaasan ystävällisyyteen oli karkeasti huomattavissa heti.
Itse olin ystävällinen, raivatessani itseäni ja painavia laukkuja eteenpäin Helsingin rautatieasemalla. Pidin ovea auki takana oleville, vaikka se vaatikin aivan älyttömän paljon taitoa osakseen. Vaasassa tottui sanaan "kiitos"- joka on pieni, olematon ele, jolla osoitetaan auttajalle kunniaa. Pidin arviolta neljälle ihmiselle ovea auki saamatta sitä pientä olematonta sanaa. Ihmiset suorastaan kiiruhtivat hevosläpät silmillä eteenpäin huomaamatta että ovi oli auki, koska joku sattui vaivautumaan pitämään sitä auki. Ei siltikään mitään. Sama tilanne konkretisoitui kun edessäni käveli joku, joskus jopa ilman matkatavaroita. Ovesta ulos edes katsomatta, tuleeko takana joku jolle voisi pitää ovea auki. Jouduin miltei joka kerta vaivautumaan avaamaan itse oven kahden ison ja painavan laukun kanssa. Oppii taas arvostamaan niitä pieniä eleitä joita ei aina huomaa.

Pitkään suunnittelemani tatuointi on vihdoinkin iholla! Se on mielestäni aivan taivaallisen hieno, parempaa en olisi voinut pyytää. Eikä se pitkään peräänkuulutettu kipu edes ollut kipua. Sain lähinnä kylmiä väreitä kun pistooli raivasi tietään viivan mukaisesti. Ei se ole ollenkaan niin paha mitä kaikki aina sanovat. Riippunee myös ehkä omasta kivunsietokyvystä.

Valvoin eilen koko yön. Yritin todella kovasti nukahtaa, mutta mieli juoksi hotellin allasta ympäri aurinkolasit silmillä ja kylmä smirnoff kädessä. Tottakai nukahtaminen on silloin astetta haasteellisempaa!
Huomenna täytyisi selvitä täältä Robin Stenmanin luota Helsingin Arabiasta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lento lähtee 7.05, joten aikaisintaan viideltä pitää olla jo kentällä. Miten?! Toivotaan.

En jaksa vaivautua romaania taas kirjoittamaan, mutta asia johon itse koin mullistavan eron omaan kotikaupunkiini verrattuna on niin pieni asia, kuluttaa ehkä kolme sekuntia elämästä mutta antaa hyvän mielen. Miksei sitä osata arvostaa?

Viimeinen päivä suomessa hetkeen. Ollako vai eikö olla iloinen? Jätetään arvailtavaksi!

Jani