Älä koskaan sano ei koskaan.

"Sometimes we have to go really high just to see how small we are" - Felix Baumgartner
"Been searching for something to reach for, yet not to be found" - Someone Somewhere
"Whose to blame for when everything goes wrong? "- Yet not to be found
"We are children until someone says different"

Vuodet vierii. Ihminen taistelee päivästä toiseen vain selviytyäkseen seuraavaan koitokseen. Koskaan ei saa kiitosta, koskaan ei jaeta kunniaa. Silti ihmismielen nöyryys voittaa kaiken kuran. Tahto, sisu, mielenlujuus sekä kunnianhimo.
Kaikki me poistumme, kukin ajallaan, mutta koskaan ei voi sanoa, etteikö olisi jättänyt jälkeä taakseen. Älä koskaan sano ei koskaan. Sillä kaikki mitä joudut kokemaan tekee itsestäsi vahvemman. Olen 20-vuotias. En voi vähätellä mitään mitä olen saanut aikaan. Olen ylpeä, olen kiitollinen. Virheet joita olen tehnyt ovat vieneet minut tähän hetkeen. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta.
Joka aamu herätessäni kiroan väsymystä, taannoin havaittua päänsärkyä. Manaan kuinka päivä on pilalla, koska aurinko laskee juuri, kun itse pääsen vasta sängystä ylös. Kuka potkii perseelle, jossei sitä itse jaksa tehdä? Itse on otettava itseään niskasta kiinni kun on tarve. Ei kukaan hoida elämääsi, ellet sinä itse. Helppoa kirjoittaa, vaikeaa havainnollistaa ja asettaa käytäntöön.

Miksi töitä tehdessä haluaa lomalle, miksi ilman töitä haluaa töitä, miksi miksi miksi? Itselläni on liian monta kysymystä kysyttävänä, mutta ei ketään kiinnosta. Totuus on että ketään ei kiinnosta muiden ongelmat saatika huolet. Ilo ja suru eivät kulje käsi kädessä. Moni lukija varmasti kyseenalaistaa, mutta vain harvat oikeasti välittävät. Tiedostaako kukaan, kuinka paljon elämässä pärjääminen oikeasti vaatii. Miksi me tavikset joudumme tekemään töitä niska limassa vain saadaksemme elämän palasia kohdilleen. Miksi jalkapallotähdet tienaavat monia kymmeniä miljoonia vuosittain, juuri tekemättä mitään. Rahaan, ulkonäköön sekä olemukseen liittyvä kateus. Liian suurissa mittakaavoissa, jotta sitä pystyisi muutoin kuvailemaan, kuin turhaa. Miksi kadehtia toista, jos omistaa ison talon sekä uusimman bemarin? Miksi kadehtia toista jos toisella on päällään pradaa, louis vuittonia sekä vercascea? Miksi halveksua toista jos istuu kahvikuppi kädessä torinlaidalla rähjäsissä vaatteissa pyytäen pienenpieniä, olemattomia kolikoita?
Olemmeko muita parempia jos meillä on pyykkikone jolla pestä vaatteemme? Suihku jossa rentouttaa kehoa kuuman veden alla? Jääkaappi joka säilöö ruokamme?

Olen käynyt elämäni aikana läpi niin paljon paskaa, että tuskin kukaan osaa edes kuvitella. Mutta koska ongelmia ei voi vertailla, niin olen tasavertainen muiden kanssa. En ole yhtään sen kummoisempi kuin ne jotka kyhäävät katkenneista oksista itselleen maalitolpat sekä laittavat paitansa pussiin, josta muovaavat itselleen jalkapallon jolla pelata.

It's time to forget about the past
To wash away what happened last
Hide behind an empty face
Don't ask too much, just say
A beautiful lie.

There's too much for a mankind to understand about life afterall, no matter how hard you try, you'll always end up in the same spot you left from. Tell me how succeed, and i'll tell you how to fail. Show me how to live and i'll show you how to die. Open my eyes and i'll close yours. Make my life worth living for and i'll make you're own worth to dying for. 
See my point, it's not complicated, it's not far away from the truth. Have you ever dreamed for a better life. A life so beautiful, that there's no comparison. Dream wide awake, maybe there's a hint somewhere to be found. 
Are you trying to make this one alive.  Lie as much as you can, but it wont change anything. 
Joy of life, where has it gone? 

I've seen that expressing you're emotions through english vocabulary is much easier. Cause Finns judge poetric words. Cause Finns make fun of someone whose trying to make a point. Been laughed, been kicked and beaten, been spit on, been rejected from others, but still im here. It surely has changed me, but not to the direction they tried while mocking me. Fuck them all, im better than this.

Niille jotka eivät osaa englantia, no can do. Ne jotka osaavat, good for you. Sen kommer den svenska språk. Whose with me?

Anyways. Kukaan ei tuskin uskonu, että mä kirjottaisin järkeenkäypiä tekstejä. 
Minä. Kuvassa oleva miehenalku kirjoittaa.







Suurinosa muistaa Jani Johannes Aleksanteri Peussan vuosien takaa. Kuinka moni muistaa kaverin Variskalta takomassa palloa yksistään. Kuinka moni muistaa kaverin kiertelevän yläasteen käytäviä yksin.
Itse muistan kuinka nimeni julkaistiin paikallisessa sanomalehdessä kuvan kanssa ensimmäistä kertaa. Tämän jälkeen moni tuli sanomaan jotain, osa jopa pyysi anteeksi aiempaa käytöstään. Vaatiko se oikeasti kuvan lehdessä jotta joku tajuaa?

Oli meitä muitakin, sorrettuja, syrjittyjä. Kuinka moni meistä oikeasti yritti muuttaa kuvaa itsestään muiden silmissä. Näki vaivaa sen eteen. Itse sen tein.

Masentavaa luettavaa, am I right?
Masentavaa on myös musiikki joka pauhaa läpi kuulokkeiden. Masentava on myös sää joka tuulen kanssa kolisee ikkunalautoihin. Masentava on myös kellonaika ajatellen että pian pitää nousta.

Koitan piristää. Pelasin taannoin vuosia taaksepäin jalkapalloa. Pelasin maalivahtina vielä silloin, ennenkuin kykyni (Lue: pelipaikka jolle mut siirrettiin oli paikka jossa sain neljä syöttöä ja keltaisen kortin peliä kohti koska yritin paikata toppareiden nousuja) pallonhallinttaan huomattiin. However, Wasa football cup. Oi niitä aikoja. Pelasimme jotain superlupausjunnujoukkuetta vastaan, mutta taistelimme tasapeliin. Peli venyi aina rankkareille asti. Kolme vetoa ja niissä ratkaistaan voittaja. Ensimmäisistä vedoista me teimme, itse torjuin ensimmäisen vedon. Torjuin toisen. Torjuin kolmannen. Voitimme. Lähdin voitonhuumasta innostuneena kanssa muiden joukkuelaisten jahtaamana juoksemaan halki kentän hakien sopivaa kohtaa, jossa voisin tehdä polviliu'un. Juoksin ja juoksin, ajatuksissani tiedostin että kukaan ei enään seuraa. Vastaantuleva maali lähestyi ja lähestyi. Päätin että nyt on aika. Sateenrunnomalla nurmikentällä luulisi liukumisen onnistuvan, mutta kuinka ollakkaan. Hyppäsin polvilleni ja eivätpä sattuneetkaan liustamaan niinkuin olisin kuvitellut. No, polvet tössäsivät heti, siitä voimalla naama kirjaimellisesti kuralätäkköön. Katse ylös, ja kukapas siinä. Tytöt, joihin aina yritetään nuorena tehdä vaikutus. No tekikö tuo vittu vaikutuksen? Nauroivat siinä aikansa.
Sitä häpeän määrää...

Sain tänään pienen tytön hymyilemään. Olin töissä ja arviolta 4-vuotias tyttö tuli luultavimmin isänsä kanssa pitsalle. Isä tilasi ennen tyttöä. Tyttö katseli alas, ikäänkuin olisi pelännyt. Isällä oli vissiin huono päivä, koska sanoi, että josset sano mitään et saa kyllä pitsaakaan. Nojauduin tiskille ja sanoin tytölle että kuiskaa mitä haluat syödä. Tyttö katsoi varovasti isäänsä joka katsoi muualle. Tyttö otti askeleen kohti itseäni. Kurkotti varpailleen ja kuiskasi: " Se pitsa missä on sitä keltasta hyvää ja ja ja... emmä muista" - Tyttö otti nopean askeleen takaisin isän viereen. Kysyin hiljaa tytöltä että tarkotitko kinkkua? Tyttö katsoi alaspäin, puri arasti alahuultaan ja nyökkäsi. Tämän jälkeen kysyin, että mitä he haluavat juoda. Isä sanoi että ei tarvitse mitään, mutta tyttö osoitti limsakonetta. Tiesin että tyttö haluaa limsaa, mutta isä kielsi, sanoen, että tänään ei juoda limsaa. Surullisena tyttö lähti isänsä kanssa pöytään istumaan, jossa hän istui tuolille ja laski leukansa rintaan eleettömästi. Itseä kävi niin sääliksi, että kävin isältä kysymässä, että voinko ostaa tytölle mehun. Isä katsoi tyttöä, joka nosti katseensa ylös. Kysyin että tykkäätkö enemmän sinisestä vai punaisesta mehusta. Tyttö sanoi kuiskaten että sinisestä. Ostin omilla rahoillani tytölle mehun. Isä kovasti kiitteli ja sanoi että ei olisi tarvinnut. Tyttö ei koskenutkaan ensiksi mehuun, mutta kun isä katsoi muualle, niin tyttö nopeasti nappasi purkin pöydältä syliinsä. Otti pillin ja joi mehua. Ilme muuttui kertaheitolla iloisemmaksi. Tyttö vilkaisi nopeasti itseenipäin ja hymyili.
Älkää kertoko kellekkään, mutta laitoin tytön pitsaan pari keltaista hyvää (ananasta) lisää.
Olin tehnyt pienen tytön iloiseksi. Se tunne... se tunne...

PS! 7.9.2013. Viimeinkin! Varasin itselleni niin pitkään hehkuttamani tatuointiajan. Aamut vähenee, mutta ei koskaan lopu. Otan käsivarteen tekstin, joka on siinä loppuelämäni ajan. Siitä pitää olla ylpeä, koska se on siinä aina. Mutta minäpähän olen päätökseni tehnyt.

Täältä tähän. Tarinassa ei ole pointtia. Kiitos.